Marrakechin vanhan kaupungin eli Medinan basaarien tuhannet pikku puodit kätkevät sisäänsä joskus todellisia aarteita ja hienouksia. Olen löytänyt niistä kotiini paljon sisustusesineitä, kuten mattoja, raanuja, lamppuja, verhotupsuja, peilejä ja vanhoja antiikki-aseita, mutta myös edullisia vaatteita on tullut ostettua. Tällä kertaa tarttui mukaani somat fucsian väriset babouch -tossut, joita tehdään nykyään kaikille koipimallistoille, joten Iineksen räpyläjalatkin saadaan tungettua tossuihin.
Vaikka hinnat eivät täällä päätä aina huimaakaan, niin silti on pakko tingata. Se kuuluu tärkeänä osana marokkolaisen kaupanteon hienouksiin ja kiemuroihin. Kauppias heittää ilmeenkään värähtämättä lähtöhinnan, joka saa ostajan lähes hyperventiloimaan. Siihen ostaja antaa vastatarjouksen, jonka pitää olla noin kolmasosa kauppiaan tarjoamasta. Tämä saa puolestaan kauppiaan kovasti tuohduksiin ja käsiään viuhtoen saarnaa kun on perhe, ja ponteva sukukin, elätettävänä. Tämän teatraalisen näytelmän ja hinnasta vänkäämisen jälkeen tehdäänkin sitten minttuteen säestyksellä kaupat. Tai sitten ei.
On tossua kultaista, mustaa ja limeä,
pinkkiä, ruskeeta ja taivaan sineä.
Hohtavan violetit verhoihini matsaavat,
ja vihreät hienosti terrakottaan natsaavat.
On nahkaisia, kankaisia joissa kirjailu komia,
virkattuja, ruudukkaita ja kuvioita somia.
Näillä kehtaa lähteä kahvilaan tai häihin,
ja hitaammatkin ehtivät näillä ajoissa töihin.
Kademielet onnettomina silmiänsä räpsyttää,
kun nämä tanhukengät ohi läpsyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivon tänne aktiivista keskustelua, mutta olethan kohtelias
muita käyttäjiä kohtaan. Loukkaavat ja epäasialliset kommentit, kuvat sekä mahdolliset mainosviestit ja muut vastaavat viestit voidaan poistaa.