Sahara

Villa Habiban rennosta ympäristöstä kelpaa lähteä seikkailemaan vaikkapa Saharan aavikolle. Tässä kertomus reissusta, jonka itse tein vähän aikaa sitten…

Vierailin Etelä-Marokossa M´hamid El Ghizlane -nimisessä kylässä Saharan porteilla, jonka läheisyydessä sijaitsevat Erg Chigagan dyynit. M´hamidissä juhlittiin vuosittaista Taragalt festivaalia, jossa kuuli Saharan musiikkia sekä Marokosta että Malista. Tuaregit vilistivät kameleilla santa pöllyten ja esiintymislavalla eksoottiset guedra tanssijat esittivät taitojaan

polvet notkuen, kätösiään aistikkaasti ja täpäkästi taputusten rytmissä sinne tänne viskoen.

Tuliaisiksi M´Hamidista tarttui palmukeitaalta mukaan juuri kypsyneitä tuoreita taateleita.

Katso tästä video guedra tanssijoiden taidoista.

Dyynin takaa

Dyynin takaa nousi hiekkamyrsky,

rajumpi kuin Barentsinmeren tyrsky.

se päästäni Tuaregin hattuni riisti,

ja asuni oli kaikkea muuta kuin siisti.

Hassi Merdanin lähteessä hiekat pois kylvin,

ja matkakumppaneilleni innoissani mylvin;

miten upea oli näky silmieni edessä, 

kun tuhannet jalokivet kimalsivat vedessä,

ja kaikki tähdet elokuvien,

mulle aamiaista laittoi alla palmujen.

Yhtäkkiä katosi kaikki kuin paukku Saharaan,

jumalaiset ihanuudet vieden mukanaan.

Se olikin vain pelkkä kangastus,

typerästä haaveilustani oiva rangastus.

Tossuja

Marrakechin vanhan kaupungin eli Medinan basaarien tuhannet pikku puodit kätkevät sisäänsä joskus todellisia aarteita ja hienouksia. Olen löytänyt niistä kotiini paljon sisustusesineitä, kuten mattoja, raanuja, lamppuja, verhotupsuja, peilejä  ja vanhoja antiikki-aseita, mutta myös edullisia vaatteita on tullut ostettua. Tällä kertaa tarttui mukaani somat fucsian väriset babouch -tossut, joita tehdään nykyään kaikille koipimallistoille, joten Iineksen räpyläjalatkin saadaan tungettua tossuihin.

Vaikka hinnat eivät täällä päätä aina huimaakaan, niin silti on pakko tingata. Se kuuluu tärkeänä osana marokkolaisen kaupanteon hienouksiin ja kiemuroihin. Kauppias heittää ilmeenkään värähtämättä lähtöhinnan, joka saa ostajan lähes hyperventiloimaan. Siihen ostaja antaa vastatarjouksen, jonka pitää olla noin kolmasosa kauppiaan tarjoamasta. Tämä saa puolestaan kauppiaan kovasti tuohduksiin ja käsiään viuhtoen saarnaa kun on perhe, ja ponteva sukukin, elätettävänä. Tämän teatraalisen näytelmän ja hinnasta vänkäämisen jälkeen tehdäänkin sitten minttuteen säestyksellä kaupat. Tai sitten ei. 

On tossua kultaista, mustaa ja limeä,

pinkkiä, ruskeeta ja taivaan sineä.

Hohtavan violetit verhoihini matsaavat, 

ja vihreät hienosti terrakottaan natsaavat.

On nahkaisia, kankaisia joissa kirjailu komia,

virkattuja, ruudukkaita ja kuvioita somia.

Näillä kehtaa lähteä kahvilaan tai häihin,

ja hitaammatkin ehtivät näillä ajoissa töihin.

Kademielet onnettomina silmiänsä räpsyttää,

kun nämä tanhukengät ohi läpsyttää.